Tilannekatsaus

• Madrid antoi sadetta ja harmautta Suomesta saakka tulleille vierailijoille. Kuten joulun jälkeen Hellu, myös nyt äiti, Antti ja Anni toivat suomalaisen sään mukanaan. Säästä viis - oli kivaa nähdä kotiväkeä.
  

• Turistioppaana toimiminen oikeutti hyvään ruokaan ja kulttuurielämyksiin. Kävimme katsomassa flamencoa ”yhdessä maailma parhaista” flamencopaikoista sekä espanjalaista oopperaa, zarzuelaa. Flamenco ylitti odotukseni, mutta kitchinen zarzuela-pätkä La Generala oli puuduttava ja ällömakee.

• Olen saanut tuloksen yhdestä tentistä, ja olen ylpeä elämäni ensimmäisestä kutosesta. Täällä arvosteluasteikko on 1-10, ja läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5.
  

• Uudet kurssit ovat alkaneet, ja olen poiminut lukujärjestykseeni niistä kiinnostavimmat.

• Uudet erasmus-laumat ovat saapuneet. Niitä on kivaa katsella, kun ovat ihan pihalla. Itsehän olen jo vanha tekijä.

• Aamulla lähdemme Kanariansaarille. Herätys on kolmen tunnin päästä, ugh! Saa nähdä mitä Lanzarote ja Fuerteventura todellisuudessa tarjoavat. Pikinit on pakattu.

• Sydänkäpyni Jorgito, eli huoneeni nurkassa istuva palmu, tekee kuolemaa. Ei oo helppoo.

Harmaudesta kevääseen

Espanjalaiset sisäpihat ovat todella masentavia. Patiomme voittaa tämän Simonen ikkunasta avautuvan kuilun 6-0.

Vaan tunnelin päässä on valoa. Ihan kohta ankeus on ohi, kun puikahdan kello 11.30 ulos tenttiaulasta. Asuntomme voi taas muuttua kirjastosta kodiksi, ja voin hyvällä omatunnolla liihottaa miten päin vaan.

Totta puhuakseni, vaikka olen viettänyt keltaisessa olohuoneessamme paperinivaskojen ääressä lukemattomia tunteja, opiskeluni ei ole ollut kovin ahkeraa. Lähinnä olen tovereitteni kera pitänyt taukoa ja suunnitellut tulevia matkoja - taukotunteja on kertynyt vähintään yhtä monta kuin opiskelutunteja. ...melkein kuin Klixillä! Onneksi täällä tenttien sisällöt ovat suppeampia kuin Suomessa. Tenttiysymykset sen sijaan saattavat olla kotivaltsikalaisiin kysymyksiin verrattuna triviaaleja. Voin siis syyttää kysymyksiä, jos reputan kaikki, eiks ni?

Ulkona kevät jyllää paikoin täyttä häkää. Iltapäiväkävelylle takkia ei enää tarvita, mutta yöllä on kylmä. Toivottavasti sääennuste ei pidä paikkaansa viikonlopun sateiden suhteen, että Bässnäsin väki näkisi sen Madridin, johon olen tottunut.

Vaikka köysiradan pääteasemalle kävelee kotoani viidesä minuutissa, en ole vielä testannut telefericoa, jolla pääsee surraamaan Parque del Oestesta Casa de Campoon.

Minnekäs juna mut seuraavaksi veisi...

Jäähyväisiä ja muistojen keräilyä

En nyt viitsi eli halua tarkasti laskea, mutta vaihtovuoteni on kutakuinkin puolivälissä. Tähän tulokseen olen tullut, kun monet kanssavaihtarit ovat ottaneet kurssin kohti kotia. Eilen lähti Sarah, jonka oli keskeinen osa ”meitä”, ja jonka kautta sain tutustua Robertoon (Milano) ja Jordiin (Ibiza).

Väsäsimme Sarahille läksiäislahjaksi muistokirjan. Albumista tuli niin hieno, että olisin halunnut pitää sen itse – enkä ollut ainoa. Kreikkalaiset Savvina ja Xanthippi julistivat kirjaa jopa maailman parhaaksi lahjaksi. Pitkähköin hampain luovutin kirjaan hamstraamistani muistolippulappusista ensimmäisen kuukausilippuni ja salamancalaisen parkkisakon (jota kukaan ei koskaan maksanut, eikä viranomaisia ole vielä näkynyt ovillamme).

Me jäljelle jääneet vaihtarit pohdimme, mahtaako kukaan tehdä meille läksiäislahjaksi muistoalbumeja, ja päädyimme valokuvaamaan Sarahin kirjan siltä varalta, että jäämme ilman.

Kirjan kanteen piirrettiin mielikuviamme vastaava kartta kotibarriostamme

Kirjan kauneimmaksi valitsemani aukeama

Ruokamuistojen sekaan pääsi espanjaksi käännetty Pirkka Pikapika Mustikkapiirakka -resepti. Pikapika Mustikkapiirakka sulatti sydämiä, ja jäi erityisesti serbiaa taitavan Danielan mieleen ("pika" on serbiaksi pimppi!)

Odotettavissa...

...on aurinkoa ja paljon kivaa. Viimeinen ja haastavin tentti koittaa ensi torstaina, ja sen kunniaksi olen lupautunut Valentine’s Day -ihku-sinkku-partyilemaan teinikämppisteni kanssa. Perjantaina äiti, Antti ja Anni saapuvat pitkäksi viikonlopuksi tutustumaan Madridiin, lauantaina juhlitaan Lauran synttäreitä ja maanantaina alkaa uusi lukukausi uusine kursseineen ja kujeineen.

Kaiken tämän opiskelemisen ja Madridissa touhuilun jälkeen alkaa taas akateeminen vapaus, eli syksylläkin harrastamani intensiivinen matkailu. Nyt en ole poistunut Madridista kuuteen viikkoon, joka on tähän saakka pisin yhtäjaksoinen täällä viettämäni rupeama – ja luultavasti myös jää sellaiseksi. Kahden viikon kuluttua lähdemme valloittamaan Kanariansaaria (menopaluu 42 euroa!) ja pääsiäislomaksi on suunnitteilla kymmenpäiväinen autoretki Andalusiaan. Heti pääsiäisen jälkeen pyrähdän moikaamaan Turhista Lontooseen ja sitä kautta Helsinkiin revalidoimaan matkavakuutukseni ja pokkaamaan kandin paperit.

Epsanjassa on niin paljon erilaisia paikkoja, että ei auta muu kuin matkustaa nyt kun kert täällä ollaan. Maisemat vaihtelevat vehreistä kukkuloista ja jylhistä kalliorannoista savannimaiseen pampaan tai valkoisiin hiekkarantoihin, ja Kanarialta löyty jopa tulivuori. Nähdäkseni kaiken, olen ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseni käydä jokaisella seitsemästätoista itsehallintoalueesta (Comunidades Autónomas). Paljon on vielä reissattavaa. En malta odottaa.

Punainen karkki = olen käynyt
Sininen karkki = pian suunnitelmissa



Punainen = olen valloittanut tämän comunidad autónoman
Vihreä = odottaa vielä valloitustani

Muistiinpanojen äärellä

Eilen ja tänään olen suorittanut ensimmäiset espanjankieliset tenttini. Molemmat koostuivat kuudesta pikkukysymyksestä ja yhdestä esseestä. Tämänpäiväinen Geografía política sujui kai ihan mallikkaasti, mutta eilisessä Sistema político espnañol -tentissä kysymykset olivat hämäriä, ja vastailin varmaan vähän ohi aiheen.

Seuraava tentti (Relaciones internacionales de América Latina) on kohdattava silmästä silmään jo perjantaina, joten opiskelu jatkuu kammiossani. Valonpilkahduksista voi nauttia pistäytymällä viihtyisällä patiollamme:

Kun katsoo suoraan ylös, voi havaita paistaako aurinko. Ja paistaahan se.

Pinaattia!

Saanko esitellä: My New Love, Pinaatti (espinaca).

En muista, olenko Suomessa koskaan syönyt tuoretta pinaattia. Mahtaako siellä pinaatti kasvaakaan muualla kuin pakastealtaassa... Täällä pinaatti on minulle salaattihyllyn kruununjalokivi, ja sitä myydään isoissa pusseissa pilkkahintaan. Käytän tuoretta pinaattia salaatissa, leivän päällä ja ladon pinaattipedille lähes kaiken mitä kotona kokkaan. Nam! Tätä tulee ikävä.

Iltapäiväkävelyllä

Asuntomme on kerrostalon pohjakerroksessa. Kaikki ikkunamme ovat sisäpihoille, ja oma ikkunani on päällystetty värillisellä kontaktimuovilla, jottei naapuripation mummokolmikko näe sisään. Saadakseni tietää millainen sää ulkona on, joudun astumaan ulos viihtyisälle patiollemme. Kuilumaista patiota ympäröivät joka puolelta korkeat kerrostalot, ja siksi joudun tähyämään korkeuksiin, jotta saan säätilasta jonkinlaisen käsityksen. Kaikeksi onneksi ilma on tammikuun alun jälkeen ollut poikkeuksetta loistava.

Näin tenttien alla jään helposti kotiin homehtumaan koko päiväksi, ja poistun luukustamme vasta pimeän jo tultua. Siksi toisinaan on hyvä lähteä kesken päivän pikku kävelylle, kuten teimme Johanneksen kanssa pari päivää sitten. On vaikeaa uskoa, että on vasta vaihtuu helmikuuksi!

Matkalla yliopistolle valitsen usein reitin, joka kulkee tämän isohkon aloe veran ohi.

Näkymä Ciudad Universitarialta keskustaan päin.


Johannes ja viestinnän tiedekunnan plakaatti.


Viestinnän tiedekunta päihittää jopa valtio-opin tiedekunnan ankeusvertailussa.


Opiskelijalla on kiire pois.


"toisenlainen maailma on mahdollinen" ...huomaa coca-cola -tölkki!


Tuntematon lentävä esine laskeutuu Museo de Américan katolle.


Oikeasti tämä ei ole ufo, vaan Faro de Moncloa (suom. Moncloan majakka). Satametrinen näkötorni on ollut suljettu vuodesta 2005, koska maisemia katsomaan tulleelle yleisölle aiheutui staattisesta sähköstä johtuvia lihaskramppeja.