Espanjalaiset sisäpihat ovat todella masentavia. Patiomme voittaa tämän Simonen ikkunasta avautuvan kuilun 6-0.Vaan tunnelin päässä on valoa. Ihan kohta ankeus on ohi, kun puikahdan kello 11.30 ulos tenttiaulasta. Asuntomme voi taas muuttua kirjastosta kodiksi, ja voin hyvällä omatunnolla liihottaa miten päin vaan.
Totta puhuakseni, vaikka olen viettänyt keltaisessa olohuoneessamme paperinivaskojen ääressä lukemattomia tunteja, opiskeluni ei ole ollut kovin ahkeraa. Lähinnä olen tovereitteni kera pitänyt taukoa ja suunnitellut tulevia matkoja - taukotunteja on kertynyt vähintään yhtä monta kuin opiskelutunteja. ...melkein kuin Klixillä! Onneksi täällä tenttien sisällöt ovat suppeampia kuin Suomessa. Tenttiysymykset sen sijaan saattavat olla kotivaltsikalaisiin kysymyksiin verrattuna triviaaleja. Voin siis syyttää kysymyksiä, jos reputan kaikki, eiks ni?
Ulkona kevät jyllää paikoin täyttä häkää. Iltapäiväkävelylle takkia ei enää tarvita, mutta yöllä on kylmä. Toivottavasti sääennuste ei pidä paikkaansa viikonlopun sateiden suhteen, että Bässnäsin väki näkisi sen Madridin, johon olen tottunut.
Vaikka köysiradan pääteasemalle kävelee kotoani viidesä minuutissa, en ole vielä testannut telefericoa, jolla pääsee surraamaan Parque del Oestesta Casa de Campoon.
1 kommentti:
Heh, joo. Klixi on yllättävän lähellä missä vaan. Mä luulen, että jokaisen valtsikalaisen sydämessä on pieni klixi.
Lähetä kommentti