perjantai 14. maaliskuuta 2008

10 päivää

Andalusia

Lähdön hetki koittaa jälleen. Pääsiäinen on Espanjassa kovin pyhä, ja siksi yliopistosta on 11 päivää lomaa. Klo 23.59 tänään perjantaina linja-automme starttaa kohdi Andalusian appelsiineja, ja kotiin Madridiin palaamme vasta kymmenen päivän kuluttua.

Andalusia on Espanajan maakunnista kai suurin, ehkä tunnetuin, varmaan aurinkoisin ja kuumin, ja ehdottomasti coolein. Haluaisin nähdä kaiken, mutta kymmenen päiväämme olemme koittaneet jakaa niin, ettei hengästytä hengiltä. Kaikki yöpymiset on jouduttu varaamaan etukäteen, koska pääsiäisen aikaan puolet espanjalaisista suuntaavat kohti etelää nauttimaan auringosta ja kiihkeimmistä uskonnollisista rituaaleista. Turismiruuhkaa koitamme paeta matkan varrella vuorille ja yövymme useimmin suurten kaupunkien sijaan syrjemmällä, kiitos vuokra-auton.


Matkareittimmme on kutakuinkin seuraava:

Madrid – Almería – San José – Órgiva (Alpujarras / Sierra Nevada) – Granada – Gibraltar – Tarifa – Arcos de la Frontera – Cadiz – Sevilla – Madrid

¡Hasta luego!



Muistoja Kanariansaarilta:

Parque Nacional de Timanfaya - Lanzarote


Fuerteventura


Lanzarote


Parque Natural de Corralejo - Fuerteventura

torstai 13. maaliskuuta 2008

Urheilujuhlan tuntua

Sunnuntainen vaalipäivä sujui kaikeksi onneksi rauhallisesti, eikä mikään kauhukuvistani (edes umpisuolipainajainen) toteutunut.

Maalaisserkut eli erasmustaan Murciassa toteuttavat Hanne ja Marjis majoittuivat viikonlopun yli meidän olohuoneen sohvalla. Jännittävämpää ajankohtaa Madridin vierailulle valtiotieteilijä tuskin olisi voinut valita. Hermostuneella huulenheitolla hallittua terrosisminpelkoamme uhmaten lähdimme aamulla kohti keskustaa. Jo rappukäytävässä päästiin vaalitunnelmaan, kun naapurin mummo-trio löytyi ovensuusta pyhäpuvuissaan, oletettavasti odottamassa noutajaa äänestyspaikalle ja sen jälkeen kirkkoon. Ulko-ovelta sai ottaa noin kymmenen askelta rauhassa ennen astumista partasuti-Rajoyn valvovan silmän alle. Ainakin kuusikerroksisen talon fasadin peittävä Rajoyn naama ehti pelästyttää monena aamuna, kun se Princesa-kadulta katseli minua tyynesti kolmen korttelin päähän con cabeza y corazón, päällä ja sydämellä.



Päivä sujui leppeästi, kunnes illalla kokoonnuimme pienellä joukolla seuraamaan äänestystuloksia telkkarista. Jo ovensuukyselyt povasivat voittoa Zapaterolle, ja voiton saadessa lisää varmutta päätimme lähteä kaduille riehumaan. Intoa kasvatti se, että PSOE:n pääkonttori sijaitsee viereisessä korttelissa. Siellä vasta oli meininkiä. Näin fiiliksissä olen ollut viimeksi varmaan Ultra Bran keikalla Aitoon kirkastusjuhlissa 1999.


"¡España socialista, -ista, -ista. -ista!"


"¡Presidente! ¡Presidente! ¡Presidente!"


Winner takes it all

perjantai 7. maaliskuuta 2008

Vaalihumua

Rakas päiväkirja, anteeksi etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. En voi vedota kiireisiin, koska en ole tehnyt juuri mitään. Palasimme Kanariansaarilta viikko sitten, ja siitä saakka olen jotakuinkin istunut aloillani. Joskus ihminen tarvitsee tyhjää aikaa.

Terveisiä Kanarialta! Kanarialaispuolueen Jesús kehottaa äänestämään tunnuslauseellaan "Puhu kanariaa".


Erikoinen vuorokausirytmini aiheuttaa voimakasta aamu-unisuutta, joka kuuluu muutenkin ominaispiirteisiini vaivaksi asti. Tänään sain itseni hilattua yliopistolle 20 minuuttia myöhässä (klo 11.50) kun kuulin ylemmistä kerroksista arveluttavaa meteliä. Luennolle menon sijaan kipusin kaksi kerrosta ylöspäin, ja löysin vajaan satapäisen, puuroutuvia iskulauseita huutavan ja kattiloita ja paistinpannuja hakkaavan joukkion valtaamasta käytävää ja availemasta luokkien ovia lisää opiskelijoita joukkoonsa houkutellen. Meteli oli korvia huumaava.

Kyseessä oli Bolognan prosessin vastainen mielenosoitus, jonka isoveli Barcelonassa keräsi 5 000-10 000 mielenosoittajaa. El Paisin mukaan Barcelonassa iskulauseena oli ”Olemme opiskelijoita, emme kauppatavaroita”, kun meidän yliopiston käytävällä huudettiin ainakin ”Bolognalle ei tai joo, haluamme itse päättää!” ja ”Toisenlainen yliopisto on mahdollinen!” Kyseessä ei siis ollut ainoastaan Bolognan prosessin vastustaminen, vaan opiskelijoiden ääni halutaan paremmin kuuluviin yliopiston päätöksenteossa.

Kattilansoittajilla oli hyvä meininki ja meteli sai rytmikkyydessään sambakarnevaalin piirteitä. Mielenosoitus päättyi tiedekuntamme auringonpuoleiselle seinämälle, missä juhlittiin iloisesti kollektiivisen kuskussammion äärellä. Itse seurasin tapahtumia sivusta ja poikkesin välillä luennollekin.

Tämän viikon sunnuntaina pidettävät vaalit antavat näkyvyyttä monenmoisille protesteille ja kiristävät olemassaolevia jännitteitä. Käynnissä on eri alojen lakkoja ja mielissä pyörivät edellisten vaalien alla tapahtuneet tuhoisat pommi-iskut. Islamistiterroristeja enemmän pelätään taas Etaa.


kissa ja koira - Zapatero ja Rajoy - PSOE ja PP - vasemmisto ja oikeisto


Espanjassa on kyllä monta puoluetta, mutta kamppailun keskiössä ovat kaksi suurta: hallitseva PSOE (vasemmisto) ja opposition Partido Popular (oikeisto). Tiedekunnalla sais varmaan pahasti nenilleen, jos erehtyisi mainitsemaan äänestävänsä PP:tä. Ulkomaalaisena ei tarvitse ottaa kantaa, ja olenkin lähinnä naureskellut sille, että mielestäni PSOE:n Zapatero (suom. suutari) muistuttaa ulkonäöltään Sauli Niinistöä, kun taas PP:n Rajoy näyttää kuvissa yleensä lupsakalta demarilta risupartoineen. Viimeisessä vaalidebatissa pojilla taisi mennä kravatit sekaisin, kun Rajoy kantoi punaista ja Zapatero sinistä, mikä vain vahvisti mielikuviani siitä, että täällä on aika yks hailee kuka maata johtaa.

Pidän kyllä peukkuja vasemmiston Suutarille kaikin puolin – vastapuolen tyypit menettävät uskottavuutensa rippeet mustamaalaavien tv-mainosten myötä, tai viimeistään 15-vuotiaille suunnattujen nettisivujensa myötä (kaijuttimet päälle, por favor!)


Päivitys 7.3. klo 16.50

Tänään iltapäivällä Baskimaassa vaikuttanut sosialistipoliitikko Isaias Carrasco murhattiin kotinsa edustalle. Ilmiselvänä syyllisenä pidetään terroristijärjestö Etaa. Sekä Rajoy että Zapatero ovat keskeyttäneet vaalikampanjansa, ja nyt odotellaan sunnuntaita toivoen, että tämä huomio riittää Etalle. Valtakunnallisen surun myötä PP:n riemullinen vaalibiisi näyttää poistetun puolueen kampanjasivulta, jota koristaa nyt Etan tuomitseva osanotto suruun. Harmi.