Oi ihana toukokuu!

Kuvassa Urpo-Ulla poseeraa kotikaupunkinsa maamerkillä. Aamukammalle olis vissiin jo tarvetta, mutta koitan olla ajattelematta asiaa. Täällä on kivaa.

Vaarallisilla teillä

Sunnuntaiaamu. Piip-piip piip-piip. Tekstiviesti äidiltä klo 09.08: ”Oothan kotona Madridissa turvassa?” Taas niin aikaisin, etten pysty näpyttämään vastausta sängyn pohjalta, ja viesti unohtuu. Paitsi että tällä kertaa ei unohdu, vaan tulee uneen mukaan. Miten niin turvassa? Mitä on tapahtunut? Pää on raskas, mutta katkonaisten uniyritysten jälkeen pakottaudun nousemaan ylös, kun ajatus ei jätä rauhaan. Odottaessani tietokoneen käynnistymistä ajattelen, että tuskinpa mitään on oikeasti tapahtunut. Äitee on vaan taas kerran tullut ajatelleeksi, että tytär elää suurkaupungissa.

Netti-Hesarin etusivu saa räpyttelemään silmiä. ”Ainkin yhdeksän suomalaisturistia kuoli bussionnettomuudessa Espanjassa”. Eikä. Onnettomuuden aiheuttaja oli päihtynyt urpo, joka huvikseen lähti ohittamaan märällä tiellä linja-autoa. Eikä. Tästä lähin lupaan käyttää turvavyötä myös bussissa, aina kun sellainen on tarjolla.

Andalusian-matkallamme pääsiäisenä ajoimme samaista Autovía del Mediterráneota lähes koko etelärannikon mitalta. Vähän ennen Málagaa, kun pimeä tuli ja alkoi sataa, huokaisin helpotuksesta kun pääsin pois ratista. Tuijotin kuitenkin tietä herkeämättä koko matkan, ja lopulta kiemurainen ja kallisteleva moottoritie vei meidät määränpäähämme Tarifaan.

Liikenne on täällä kaoottista. On risteyksiä, joissa kolme autoa rinnan odottaa lamput kiiluen valon vaihtumista. Kaikki kolme ovat matkalla suoraan eteenpäin, mutta kolmikaistainen tie muuttuu risteyksen toisella puolen yksikaistaiseksi. Kaikilla on kiire, ja nopein on paras, joten valon vaihtuessa kaikki kolme painavat kaasua saadakseen tien itselleen.

Pahinta on kuitenkin hälläväliä-suhtautuminen ajamiseen humalassa. Espanjassa baariin lähteminen ei välttämättä tarkoita samanlaisia kalsarikännejä kuin meillä Pohjolassa. Niinpä täällä on myös harvinaista, että joku kavereista olisi kuskin roolissa ja niin viettäisi illan täysin selvinpäin. Täällä kaikki ottavat vähän, tai vähän enemmän, ja sitten katsotaan kellä ratti pysyisi parhaiten suorassa. Onneksi itse asun keskustan tuntumassa, ja joka paikkaan pääsee mukavasti julkisilla tai kävellen.

ETA valkokankaalla

Espanjalainen elokuva Todos estamos invitados (Meidät kaikki on kutsuttu, vapaa suomennos) sai ensi-iltansa huhtikun alussa Málagan elokuvafestareilla. Elokuva kertoo nuoresta baski-terroristista, joka menettää muistinsa onnettomuudessa. Kun poikapolo ei sitten muista edes omaa nimeään, hänelle käy vaikeaksi ymmärtää omien ja kavereidensa tekojen motiiveja, mikä suomalaiselle elokuvankatsojalle on lähes mahdotonta. Elokuva kertoo myös terrorismin tuomitsevan yliopisto-opettajan piinasta, kun itsenäisen Baskimaan toivot vaanivat häntä jokaisen kulman takana. Aika hitchcockia.

Välillä Todos estamos invitados vaikuttaa vain hyvältä saksalaiselta poliisisarjalta, mutta kokonaisuutena se on hyvä elokuva ja mietityttävä tragedia, jonka päättyessä salillinen elokuvankatsojia puree huulta. Erityisesti elokuva ravistelee täällä, missä joka toisella on henkilökohtaiset siteensä baskeihin. Kuinka paljon tässä on elokuvalisää? Voiko näin tapahtua, ja tapahtuuko näin tänäänkin?

Elokuva on kuvattu Baskimaassa, mutta se ei sijoitu mihinkään todelliseen kaupunkiin, vaan tapahtumapaikat on poimittu eri puolilta maakuntaa. Teatterissa vieressäni istunut mies kuiskaili seuralaiselleen aina tuttujen paikkojen ilmestyessä valkokankaalle: ”Tuossa talossa isäni oli töissä” jne. Olisin antanut pennin sen sedän ajatuksista.

Kun elokuva jättää kertomatta (tai tyhmä vaihtari ei vaan ymmärrä) terrorin kaikkia motiiveja, on vaikea uskoa että Baskimaasta todella löytyy tällaisia eugenschaumaneja ainakin kymmenittäin. Kun heitä kuitenkin on aivan oikeasti olemassa, ei voi kuin ihailla elokuvan tekijöiden rohkeutta.

Tykkään juuri tällaisista elokuvista, joilla on siteensä vallitsevaan todellisuuteen. Todos estamos invitados on kuin dramatisoitu dokumentti, jonka punoksiin ujutettu rakkaustarina tehostaa draamaa. Ilman siteitään todellisuuteen... en tiedä olisiko elokuva jäänyt mieleen. Elämyksenä espanjalaisessa elokuvateatterissa, oikeassa mielentilassa, ehdottomasti viisi tähteä.

***** (5 / 5).

Matkustanut oon

Viikonloppuna Murciassa (ja täälläkin kuulemma) oli niin kuuma, että teki mieli riisua kaikki vaatteet. Nyt sää onkin sitten kurja. Kivaa silti olla taas kotona Madridissa.

Olen juuri lähdössä katsomaan flamencoa. Tapaan flamencopaikassa myös saksalaisen ystävättäreni Simonen vanhemmat, ja koitan matkalla muistella kuinka sanotaan saksaksi "Hauska tutustua".

10 päivää

Andalusia

Lähdön hetki koittaa jälleen. Pääsiäinen on Espanjassa kovin pyhä, ja siksi yliopistosta on 11 päivää lomaa. Klo 23.59 tänään perjantaina linja-automme starttaa kohdi Andalusian appelsiineja, ja kotiin Madridiin palaamme vasta kymmenen päivän kuluttua.

Andalusia on Espanajan maakunnista kai suurin, ehkä tunnetuin, varmaan aurinkoisin ja kuumin, ja ehdottomasti coolein. Haluaisin nähdä kaiken, mutta kymmenen päiväämme olemme koittaneet jakaa niin, ettei hengästytä hengiltä. Kaikki yöpymiset on jouduttu varaamaan etukäteen, koska pääsiäisen aikaan puolet espanjalaisista suuntaavat kohti etelää nauttimaan auringosta ja kiihkeimmistä uskonnollisista rituaaleista. Turismiruuhkaa koitamme paeta matkan varrella vuorille ja yövymme useimmin suurten kaupunkien sijaan syrjemmällä, kiitos vuokra-auton.

Matkareittimmme on kutakuinkin seuraava:

Madrid – Almería – San José – Órgiva (Alpujarras / Sierra Nevada) – Granada – Gibraltar – Tarifa – Arcos de la Frontera – Cadiz – Sevilla – Madrid

¡Hasta luego!

Muistoja Kanariansaarilta:

Parque Nacional de Timanfaya - Lanzarote


Fuerteventura


Lanzarote


Parque Natural de Corralejo - Fuerteventura

Urheilujuhlan tuntua

Sunnuntainen vaalipäivä sujui kaikeksi onneksi rauhallisesti, eikä mikään kauhukuvistani (edes umpisuolipainajainen) toteutunut.

Maalaisserkut eli erasmustaan Murciassa toteuttavat Hanne ja Marjis majoittuivat viikonlopun yli meidän olohuoneen sohvalla. Jännittävämpää ajankohtaa Madridin vierailulle valtiotieteilijä tuskin olisi voinut valita. Hermostuneella huulenheitolla hallittua terrosisminpelkoamme uhmaten lähdimme aamulla kohti keskustaa. Jo rappukäytävässä päästiin vaalitunnelmaan, kun naapurin mummo-trio löytyi ovensuusta pyhäpuvuissaan, oletettavasti odottamassa noutajaa äänestyspaikalle ja sen jälkeen kirkkoon. Ulko-ovelta sai ottaa noin kymmenen askelta rauhassa ennen astumista partasuti-Rajoyn valvovan silmän alle. Ainakin kuusikerroksisen talon fasadin peittävä Rajoyn naama ehti pelästyttää monena aamuna, kun se Princesa-kadulta katseli minua tyynesti kolmen korttelin päähän con cabeza y corazón, päällä ja sydämellä.

Päivä sujui leppeästi, kunnes illalla kokoonnuimme pienellä joukolla seuraamaan äänestystuloksia telkkarista. Jo ovensuukyselyt povasivat voittoa Zapaterolle, ja voiton saadessa lisää varmutta päätimme lähteä kaduille riehumaan. Intoa kasvatti se, että PSOE:n pääkonttori sijaitsee viereisessä korttelissa. Siellä vasta oli meininkiä. Näin fiiliksissä olen ollut viimeksi varmaan Ultra Bran keikalla Aitoon kirkastusjuhlissa 1999.

"¡España socialista, -ista, -ista. -ista!"

"¡Presidente! ¡Presidente! ¡Presidente!"

Winner takes it all

Vaalihumua

Rakas päiväkirja, anteeksi etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. En voi vedota kiireisiin, koska en ole tehnyt juuri mitään. Palasimme Kanariansaarilta viikko sitten, ja siitä saakka olen jotakuinkin istunut aloillani. Joskus ihminen tarvitsee tyhjää aikaa.

Terveisiä Kanarialta! Kanarialaispuolueen Jesús kehottaa äänestämään tunnuslauseellaan "Puhu kanariaa".

Erikoinen vuorokausirytmini aiheuttaa voimakasta aamu-unisuutta, joka kuuluu muutenkin ominaispiirteisiini vaivaksi asti. Tänään sain itseni hilattua yliopistolle 20 minuuttia myöhässä (klo 11.50) kun kuulin ylemmistä kerroksista arveluttavaa meteliä. Luennolle menon sijaan kipusin kaksi kerrosta ylöspäin, ja löysin vajaan satapäisen, puuroutuvia iskulauseita huutavan ja kattiloita ja paistinpannuja hakkaavan joukkion valtaamasta käytävää ja availemasta luokkien ovia lisää opiskelijoita joukkoonsa houkutellen. Meteli oli korvia huumaava.

Kyseessä oli Bolognan prosessin vastainen mielenosoitus, jonka isoveli Barcelonassa keräsi 5 000-10 000 mielenosoittajaa. El Paisin mukaan Barcelonassa iskulauseena oli ”Olemme opiskelijoita, emme kauppatavaroita”, kun meidän yliopiston käytävällä huudettiin ainakin ”Bolognalle ei tai joo, haluamme itse päättää!” ja ”Toisenlainen yliopisto on mahdollinen!” Kyseessä ei siis ollut ainoastaan Bolognan prosessin vastustaminen, vaan opiskelijoiden ääni halutaan paremmin kuuluviin yliopiston päätöksenteossa.

Kattilansoittajilla oli hyvä meininki ja meteli sai rytmikkyydessään sambakarnevaalin piirteitä. Mielenosoitus päättyi tiedekuntamme auringonpuoleiselle seinämälle, missä juhlittiin iloisesti kollektiivisen kuskussammion äärellä. Itse seurasin tapahtumia sivusta ja poikkesin välillä luennollekin.

Tämän viikon sunnuntaina pidettävät vaalit antavat näkyvyyttä monenmoisille protesteille ja kiristävät olemassaolevia jännitteitä. Käynnissä on eri alojen lakkoja ja mielissä pyörivät edellisten vaalien alla tapahtuneet tuhoisat pommi-iskut. Islamistiterroristeja enemmän pelätään taas Etaa.

kissa ja koira - Zapatero ja Rajoy - PSOE ja PP - vasemmisto ja oikeisto

Espanjassa on kyllä monta puoluetta, mutta kamppailun keskiössä ovat kaksi suurta: hallitseva PSOE (vasemmisto) ja opposition Partido Popular (oikeisto). Tiedekunnalla sais varmaan pahasti nenilleen, jos erehtyisi mainitsemaan äänestävänsä PP:tä. Ulkomaalaisena ei tarvitse ottaa kantaa, ja olenkin lähinnä naureskellut sille, että mielestäni PSOE:n Zapatero (suom. suutari) muistuttaa ulkonäöltään Sauli Niinistöä, kun taas PP:n Rajoy näyttää kuvissa yleensä lupsakalta demarilta risupartoineen. Viimeisessä vaalidebatissa pojilla taisi mennä kravatit sekaisin, kun Rajoy kantoi punaista ja Zapatero sinistä, mikä vain vahvisti mielikuviani siitä, että täällä on aika yks hailee kuka maata johtaa.

Pidän kyllä peukkuja vasemmiston Suutarille kaikin puolin – vastapuolen tyypit menettävät uskottavuutensa rippeet mustamaalaavien tv-mainosten myötä, tai viimeistään 15-vuotiaille suunnattujen nettisivujensa myötä (kaijuttimet päälle, por favor!)

Päivitys 7.3. klo 16.50

Tänään iltapäivällä Baskimaassa vaikuttanut sosialistipoliitikko Isaias Carrasco murhattiin kotinsa edustalle. Ilmiselvänä syyllisenä pidetään terroristijärjestö Etaa. Sekä Rajoy että Zapatero ovat keskeyttäneet vaalikampanjansa, ja nyt odotellaan sunnuntaita toivoen, että tämä huomio riittää Etalle. Valtakunnallisen surun myötä PP:n riemullinen vaalibiisi näyttää poistetun puolueen kampanjasivulta, jota koristaa nyt Etan tuomitseva osanotto suruun. Harmi.