Maalaisserkut eli erasmustaan Murciassa toteuttavat Hanne ja Marjis majoittuivat viikonlopun yli meidän olohuoneen sohvalla. Jännittävämpää ajankohtaa Madridin vierailulle valtiotieteilijä tuskin olisi voinut valita. Hermostuneella huulenheitolla hallittua terrosisminpelkoamme uhmaten lähdimme aamulla kohti keskustaa. Jo rappukäytävässä päästiin vaalitunnelmaan, kun naapurin mummo-trio löytyi ovensuusta pyhäpuvuissaan, oletettavasti odottamassa noutajaa äänestyspaikalle ja sen jälkeen kirkkoon. Ulko-ovelta sai ottaa noin kymmenen askelta rauhassa ennen astumista partasuti-Rajoyn valvovan silmän alle. Ainakin kuusikerroksisen talon fasadin peittävä Rajoyn naama ehti pelästyttää monena aamuna, kun se Princesa-kadulta katseli minua tyynesti kolmen korttelin päähän con cabeza y corazón, päällä ja sydämellä.
Päivä sujui leppeästi, kunnes illalla kokoonnuimme pienellä joukolla seuraamaan äänestystuloksia telkkarista. Jo ovensuukyselyt povasivat voittoa Zapaterolle, ja voiton saadessa lisää varmutta päätimme lähteä kaduille riehumaan. Intoa kasvatti se, että PSOE:n pääkonttori sijaitsee viereisessä korttelissa. Siellä vasta oli meininkiä. Näin fiiliksissä olen ollut viimeksi varmaan Ultra Bran keikalla Aitoon kirkastusjuhlissa 1999.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti