Näin tenttien alla jään helposti kotiin homehtumaan koko päiväksi, ja poistun luukustamme vasta pimeän jo tultua. Siksi toisinaan on hyvä lähteä kesken päivän pikku kävelylle, kuten teimme Johanneksen kanssa pari päivää sitten. On vaikeaa uskoa, että on vasta vaihtuu helmikuuksi!
Matkalla yliopistolle valitsen usein reitin, joka kulkee tämän isohkon aloe veran ohi.
Näkymä Ciudad Universitarialta keskustaan päin.
Johannes ja viestinnän tiedekunnan plakaatti.
Viestinnän tiedekunta päihittää jopa valtio-opin tiedekunnan ankeusvertailussa.
Opiskelijalla on kiire pois.
"toisenlainen maailma on mahdollinen" ...huomaa coca-cola -tölkki!
Tuntematon lentävä esine laskeutuu Museo de Américan katolle.
Oikeasti tämä ei ole ufo, vaan Faro de Moncloa (suom. Moncloan majakka). Satametrinen näkötorni on ollut suljettu vuodesta 2005, koska maisemia katsomaan tulleelle yleisölle aiheutui staattisesta sähköstä johtuvia lihaskramppeja.
3 kommenttia:
Onnea uuteen osoitteeseen !
Noi kaikki kuvat näyttää tosi epätodellisilta... Ihan eri maailmasta, aloe veraa ja ufoja, ja toi valokin on todella erilainen kuin täällä...
Mun mielestä tornitalokaupungeissa on hauskaa just se, että pitää oikein vartavasten kurotella, että näkee millainen sää on. Saa itse valita, onko mitään mieltä päivän säästä.
Voi kun vois liittää vielä jonkun äänimaisema-aspektin tähän blogiin. Tänään Somosaguasille kiiruhtaessani kadut täytti ameliemainen harmonikkamusiikki, skoottereiden pärinät, alati kaduilla seisoskelevien mummojen pulputus ja tietysti supermarketin edessä pyörätuolissa istuvan arpamyyjän ainainen "osta arpa"-huuto...
Lähetä kommentti