Jäähyväisiä ja muistojen keräilyä

En nyt viitsi eli halua tarkasti laskea, mutta vaihtovuoteni on kutakuinkin puolivälissä. Tähän tulokseen olen tullut, kun monet kanssavaihtarit ovat ottaneet kurssin kohti kotia. Eilen lähti Sarah, jonka oli keskeinen osa ”meitä”, ja jonka kautta sain tutustua Robertoon (Milano) ja Jordiin (Ibiza).

Väsäsimme Sarahille läksiäislahjaksi muistokirjan. Albumista tuli niin hieno, että olisin halunnut pitää sen itse – enkä ollut ainoa. Kreikkalaiset Savvina ja Xanthippi julistivat kirjaa jopa maailman parhaaksi lahjaksi. Pitkähköin hampain luovutin kirjaan hamstraamistani muistolippulappusista ensimmäisen kuukausilippuni ja salamancalaisen parkkisakon (jota kukaan ei koskaan maksanut, eikä viranomaisia ole vielä näkynyt ovillamme).

Me jäljelle jääneet vaihtarit pohdimme, mahtaako kukaan tehdä meille läksiäislahjaksi muistoalbumeja, ja päädyimme valokuvaamaan Sarahin kirjan siltä varalta, että jäämme ilman.

Kirjan kanteen piirrettiin mielikuviamme vastaava kartta kotibarriostamme

Kirjan kauneimmaksi valitsemani aukeama

Ruokamuistojen sekaan pääsi espanjaksi käännetty Pirkka Pikapika Mustikkapiirakka -resepti. Pikapika Mustikkapiirakka sulatti sydämiä, ja jäi erityisesti serbiaa taitavan Danielan mieleen ("pika" on serbiaksi pimppi!)