Sunnuntaiaamu. Piip-piip piip-piip. Tekstiviesti äidiltä klo 09.08: ”Oothan kotona Madridissa turvassa?” Taas niin aikaisin, etten pysty näpyttämään vastausta sängyn pohjalta, ja viesti unohtuu. Paitsi että tällä kertaa ei unohdu, vaan tulee uneen mukaan. Miten niin turvassa? Mitä on tapahtunut? Pää on raskas, mutta katkonaisten uniyritysten jälkeen pakottaudun nousemaan ylös, kun ajatus ei jätä rauhaan. Odottaessani tietokoneen käynnistymistä ajattelen, että tuskinpa mitään on oikeasti tapahtunut. Äitee on vaan taas kerran tullut ajatelleeksi, että tytär elää suurkaupungissa.
Netti-Hesarin etusivu saa räpyttelemään silmiä. ”Ainkin yhdeksän suomalaisturistia kuoli bussionnettomuudessa Espanjassa”. Eikä. Onnettomuuden aiheuttaja oli päihtynyt urpo, joka huvikseen lähti ohittamaan märällä tiellä linja-autoa. Eikä. Tästä lähin lupaan käyttää turvavyötä myös bussissa, aina kun sellainen on tarjolla.
Andalusian-matkallamme pääsiäisenä ajoimme samaista Autovía del Mediterráneota lähes koko etelärannikon mitalta. Vähän ennen Málagaa, kun pimeä tuli ja alkoi sataa, huokaisin helpotuksesta kun pääsin pois ratista. Tuijotin kuitenkin tietä herkeämättä koko matkan, ja lopulta kiemurainen ja kallisteleva moottoritie vei meidät määränpäähämme Tarifaan.
Liikenne on täällä kaoottista. On risteyksiä, joissa kolme autoa rinnan odottaa lamput kiiluen valon vaihtumista. Kaikki kolme ovat matkalla suoraan eteenpäin, mutta kolmikaistainen tie muuttuu risteyksen toisella puolen yksikaistaiseksi. Kaikilla on kiire, ja nopein on paras, joten valon vaihtuessa kaikki kolme painavat kaasua saadakseen tien itselleen.
Pahinta on kuitenkin hälläväliä-suhtautuminen ajamiseen humalassa. Espanjassa baariin lähteminen ei välttämättä tarkoita samanlaisia kalsarikännejä kuin meillä Pohjolassa. Niinpä täällä on myös harvinaista, että joku kavereista olisi kuskin roolissa ja niin viettäisi illan täysin selvinpäin. Täällä kaikki ottavat vähän, tai vähän enemmän, ja sitten katsotaan kellä ratti pysyisi parhaiten suorassa. Onneksi itse asun keskustan tuntumassa, ja joka paikkaan pääsee mukavasti julkisilla tai kävellen.
2 kommenttia:
Vähän hirvittää, että pitää torstaina ajaa sieltä Malagan lentokentältä itse keskustaan. Ruuhka-aika lienee tosin ohi siinä vaiheessa ja päivänvaloa riittää, mutta silti. Ärsyttää se, että vaikka itse yrittää ajaa miten vastuuntuntoisesti tahansa ei muille autoilijoille kuitenkaan voi mitään. Ajettaisiinkohan siellä hetken aikaa rauhallisemmin tämän jälkeen? Ehkä? Ei? Iloinen lomanodotus on saanut harmittavan särön.
Liikenne on perseestä... mutta tietysti taloushistoriallisesti mielenkiintoinen ilmiö.
Lähetä kommentti