Rytmi

kirjoitettu 14.1.2008, klo 01:02

Kummallinen väsymys on piinannut lähes yhtäjaksoisesti koko alkaneen vuoden. Olen aktivoinut itseäni tekemään kaikenlaista, nukkumaan tarpeeksi (muttei liikaa), urheilemaan ja olemaan hyvällä tuulella, mutta jotenkin nukkumaanmeno tuntuu houkuttelevimmalta vaihtoehdolta lähes mihin aikaan päivästä tahansa. Toivotaan että unitauti menee pian ohi. Se olisi tulevien tenttienkin kannalta suotavaa.

Olen pohtinut mahdollisia syitä väsymykseeni. Eräs saattaa olla Madridin sää, joka on ollut poikkeuksellisen huono paluustani saakka. Taivas on ollut harmaahko ja välillä on koettu jopa sadepäiviä. Itseasiassa tänään on oikein kaunista – kuin huhtikuinen aurinkoinen mutta viiileä päivä Helsingissä. Joulun ympärillä Helsingissä vallinneeseen säähän verrattuna tämä on kuitenkin suorastaan luksusta.

Toinen, ehkä todennäköisempi syy väsymykseeni on madridilainen vuorokausirytmi, jota en lakkaa ihmettelemästä. Ihmiset aloittavat työpäivän aamulla kahdeksan ja yhdeksän välillä kuten Suomessa, mutta normaali työpäivän kesto on 10-14 tuntia. Siesta tulee siis tarpeeseen, vaikka harva ehtii kotiin asti siitä nauttimaan. Ravintolat aukeavat vasta klo 21 ja tapaamiset sovitaan usein kymmeneksi tai myöhemmin. Omat opiskelijan päiväni eivät tietenkään ole noin työntäyteisiä, mutta nukkumaanmeno ja herääminen ovat vain muutaman tunnin päässä toisistaan.

Viikonloppu pistää vuorokausirytmin päälaelleen. Jos mennään vain ulos istumaan iltaa ja jätetään klubit väliin, nukkumaan pääsee yleensä aamun kahden ja kolmen välillä. Samoihin aikoihin tanssilattiat alkavat täyttyä kaupungin yökerhoissa, ja jos sille tielle ryhtyy, nukkumaanmenoa on turha toivoa ennen auringonnousua. Usein diskoilun jälkeen suunnataan churroille, ja sitten aamun ensimmäisillä metroilla kotiin. Jo churrojen takia on toisinaan hauska viettää madridilaista yöelämää, joka tarjoaa vaihtoehtoja moneen makuun.

Churrot ovat rasvassa uppopaistettuja makeita taikinatankoja, joiden voittanutta aamun pikkutunteina saa hakea. Tuoreita, rapeita churroja dipataan sulaan suklaaseen traditionaalisessa Chocolateria San Ginés -churrokahvilassa, joka on auki ainakin seitsemään asti aamulla. Lauantaiaamuna viiden maissa viereisessä pöydässä churrojaan natusti sympaattisen oloinen eläkeläisseurue, joka ei vaikuttanut lainkaan häiriintyvän muista iloisista seurueista. En kysynyt olivatko he ilta- vai aamupalalla. ¡Salud por churros!